Joskus vanhat, vielä jollain tapaa rikkinäiset, haavat aukeavat sydämessä. Tänään oli se hetki, kun Jos sä tahdot niin -biisi alkoi kuulumaan radiosta. Ennen kesää kaikki oli vielä hyvin, oli rakkautta, onnellisuutta, sitä hykerryttävän hyvää olotilaa vaikka muille jakaa. Naurettiin, tanssittiin, halattiin. Oli ne vilkaisut toisen ihmisen silmiin, ne vilkaisut, jotka sulattivat sydämen aina uudelleen ja uudelleen. Oli ihana käpertyä lähelle toista ja tuntea kevyt kosketus. Ne hetket halusi pitää ikuisesti itsellä. Ei, tällaista samanlaista tunnetta en tunne enää koskaan.

Sinä odotit minua pysäkillä, sinun naurava hymysi valaisi koko kurjan sadepäivän pois. Otit syleilyysi, annoit suukon poskelle ja annoit minun unohtaa kaiken muun. Käveltiin käsi kädessä puistoissa, kun kevään ensimmäiset kukat nostivat päätään, ja kun aurinko kosketti lämmöllään.

Kyseinen laulu oli sinun ja minun. Muistan, kun lauloit sitä minulle ääni väristen ja minulta vierähtivät kyyneleet pitkin poskia. Sinä pyyhit ne pois. "Rakkaustarina kuin elokuvista", ajattelin ja hiljaisesti hymyilin aamun ruuhkissa, kauppajonoissa ja suurimman osan työpäivää.

Tarina ei kuitenkaan jatkunut. Joku meni vikaan. Olisi itsekästä sanoa, että se oli sinun syysi. Ei ollut, vaikka niin olet saanutkin kuulla. Minä en ollut syytön, myönnän sen hiljaa. Sanoin sinulle, että en odota soittoasi. Minä odotin. Sanoin, etten halunnut enää kuulla sinusta. Minä halusin. Sanoin, etten haluaisi sinua nähdä enää. Salaisesti minä halusin.

Pala on kurkussa ja silmät vuotavat. Nenäliinat ovat olleet käytössä parin viime kuukauden ajan. Saatan tyrskähdellä hiljaiseen itkuun kauppajonossa, huokaista syvään työpaikalla ja valua mietteisiin aamuruuhkassa niin, että minun täytyy taistella itseni liikkumaan eteenpäin. Tekisi mieli parahtaa itkuun välittämättä kenestäkään ja antaa itsensä olla heikko muiden silmissä. Päästää suru vähitellen pois.

Sydän palaa takaisin paikoilleen, ehkä hieman rypistyneenä kuin aiemmin. Se paranee hitaasti ajan kuluessa. Kärsimättömyys on viedä vallan, ja haluaisin saada uuden, entistä vahvemman mahdollisimman nopeasti. Surua en jaksaisi kestää, vaikka tiedän huomisen olevan taas parempi kuin tämän päivän. Ehkä joskus olen sinut unohtanut, ehkä joskus nimesi ei enää saa minussa tunnevyöryä. Minun täytyy vain odottaa.

En voi tähänkään jäädä.

Sinkkuus. Minulle se on kuin kirosana, mutta parisuhteessa viihtyvät ystäväni leimaavat minut "sinuksi onnelliseksi, joka saat olla vielä vapaa". Vapaa vai? Myönnän kyllä, että ilman parisuhdetta eläminen tuo vapauksia asioissa, joissa parisuhteellisen ei paranisi seikkailla. Olen siis vapaa valitsemaan yöseuralaiseni, eikä minun tarvitse olla tilivelvollinen menemisistäni kenellekään. Tosin ystäväni eivät aina muista ihmisen halua löytää sitä erästä henkilöä elämäänsä ja jakamaan kliseisesti ilot sekä surut.

No olen siis vapaa, isolla V:llä. Saan juosta miesten perässä niin paljon kuin haluan, deittailla ja viettää ah niin railakasta sinkkuelämää, kuin Carrie sekä muut. Jotkut miehet ovat jääneet mieleeni, toiset ovat taas kadonneet täysin...

Tässä yksi:

Takavuosina, parikymppisenä, olin saanut ystävältäni erään nuoren miehen puhelinnumeron. Hän ajatteli antaa sen minulle kyseisen miehen luvalla, jotta saisin edes jotain säpinää tylsään elämääni. Tapasimme kerran keskustassa ja toisella tapaamiskerralla pyysin hänet luokseni käymään. Istuimme sohvalla, joimme kahvia ja juttelimme. Mielestäni kaikki meni oikein hyvin, kunnes mies kysäisi minulta jotain filosofiaan liittyvää asiaa, sekä henkimaailmoista yms. Yksi kysymyksistä oli, että: "Mitä pidät elävänä?" Ehkä aivokapasiteettini ei riitä käsittelemään noin syvällisiä kysymyksiä, joten sain lauotuksi vain jotain epämääräistä. Mies nyökytteli ymmärtäväisesti, katseli sen jälkeen seiniä ja totesi: "Minun mielestäni seinilläkin on elämä". Hän nousi ylös, meni silittämään asuntoni valkoista seinää ja selitti, että kaikki liikkumaton, periaatteessa "kuollut" oli kuitenkin elävää ja seinilläkin oli tunteet. Tässä vaiheessa minulla meni kahvit väärään kurkkuun ja olin menettää pokkani. Yritin luoda kiinnostuneen ilmeen, kun mies jatkoi selittämistään. Aika piakkoin ehdotin deittiseuralaiselleni kotiin lähtemistä.

Tapasinko häntä enää uudestaan? En. Seinien elämä oli minulle siinä elämäntilanteessa hieman liian erikoista.